Ruokintaopas

Mikäli hevoset eläisivät edelleen luonnossa ne käyttäisivät noin 50–70 % vuorokaudesta korsirehun syömiseen. Luonnossa ravinto pitäisi etsiä eli hevoset myös liikkuisivat paljon ja ne ruokailisivat pää alhaalla. Myös nykyhevosen ruokinnassa nämä asiat on hyvä ottaa huomioon ja hevosen ruokinnan tulisi perustua hevosen tarpeita vastaavaan korsirehuun eli laidunruohoon, kuivattuun heinään tai säilöheinään. Korsirehun ja hevosen yksilöllisten ominaisuuksien sekä tarpeiden perusteella suunnitellaan muu ruokinta.

Heinä ja heinäruokinnan merkitys

Suomessa tyypillisesti suositaan runsasta heinäruokintaa. Runsas heinäruokinta on mahaystävällinen vaihtoehto, sillä hevosen ruuansulatuskanava tarvitsee kuitua voidakseen hyvin. Karkearehu tulisi myös jakaa vähintään 3–4 kertaa päivässä ja ruokintojen välinen aika ei saisi venyä liian pitkäksi. Niukka karkearehuruokinta ja pitkät ruokintavälit altistavat hevosen mahahaavalle. Hyvälaatuinen ennen kukintaa korjattu heinä on energiapitoista, sulavaa ja täyttää myös valmennettavan hevosen valkuaistarpeen.

Hevosen tulisi saada karkearehua mieluiten 1,5 kg ka/100 elopainokiloa kohden ehdottoman minimisuosituksen ollessa 1 kg ka/100 kg. Päivittäisen heinän ruokintamäärän arvioimisessa on oleellista tietää käytetyn heinän kuiva-ainepitoisuus. Kuiva-aine voi vaihdella säilöheinässä tyypillisesti välillä 50 75% ja kuivassa heinässä kuiva-ainepitoisuus on noin 83–85 %. Kuiva-aineen määrä selviää heinäanalyysissä.

Kevyessä käytössä olevat hevoset saattavat saada runsaasta heinäruokinnasta liikaa energiaa, mikä johtaa lihomiseen. Vapaa heinäruokinta soveltuu parhaiten kovassa rasituksessa oleville kilpahevosille. Rajoitetun heinämäärän syöntiaikaa voi pidentää käyttämällä tiheäsilmäistä heinäverkkoa tai osan heinästä voi korvata vähemmänenergiaa sisältävällä kauran tai vehnän oljella. Näin ylläpidetään ruuansulatuskanavan hyvinvointia, mutta vältetään lihomisen aiheuttamat ongelmat.

Heinän kivennäis- ja hivenainepitoisuudet

Tyypillisesti suomalaisen heinän kalsiumin ja fosforin suhde on välillä 1,3–1:1. Harrastehevosilla väkirehujen osuus ruokinnassa on pieni tai heinän lisäksi riittää pelkkä kivennäinen tasapainottamaan kivennäisten- ja hivenaineiden saanti. Karkearehuvaltaiseen ruokintaan sopii täysikasvuisille hevosille kivennäiseksi erinomaisesti Racing Mineral P Balance, jonka Ca:P suhde on 1,6:1. Racing Mineral P Balance tasapainottaa hyvin ruokintaa myös tilanteissa, joissa ns. täysrehujen käyttömäärä jää alle suositusten.

Kivennäisrehut, joissa kalsiumin ja fosforin suhde on korkeampi, kuten Racing Mineral tai Racing Mineral Plus, sopivat erinomaisesti täydentämään ruokintaa, jossa käytetään fosforipitoista kauraa. Tällöin korkea kalsiumpitoisuus tasapainottaa ruokinnan kalsiumin ja fosforin suhteen oikeaksi huolehtien samalla hivenaineiden ja vitamiinien saannista. Myös varsoille ja imettäville tammoille tarvitaan aina reilusti kalsiumia sisältävää kivennäistä.

Suomalainen heinä sisältää tyypillisesti hevosen tarpeisiin nähden niukasti kuparia, sinkkiä ja mangaania. Näitä hivenaineita on aina hevosen saatava kivennäisrehusta. Tarvittaessa kivennäistä tai täysrehua voi vielä täydentää hivenainelisällä. Heinä sisältää luonnostaan reilusti rautaa ja lisätyn raudan antaminen on suositeltavaa ainoastaan kuureittain tai verikokeilla todettuun anemiaan. Myös pieni jodilisä on tarpeen kaikille hevosille jodin tarpeen täyttämiseksi. Kobolttia tarvitaan mikrobiston käyttöön B12-vitamiinin lähteeksi ja yleensä kivennäisrehut sisältävät myös pienen määrän kobolttia. Hevonen tarvitsee rehustukseensa myös seleeniä. Suomen maaperä on luonnostaan seleeniköyhää. Jos heinää ei ole lannoitettu seleenipitoisella lannoitteella, on heinän seleenimäärä käytännössä olematon.

Tarkkaan ruokintasuunnitelmaan tarvitaan tieto heinän kivennäis- ja hivenainepitoisuuksista. Myös nämä saa helposti analysoitua heinästä.

Kivennäisrehuihin ja täysrehuihin lisätään aina myös suolaa eli natriumia. Hevosen suolan tarve vaihtelee huomattavasti ympäristön lämpötilan ja valmennuksen aiheuttaman hikoilun seurauksena. Tämän vuoksi suolan määrää ei voi tarkalleen optimoida rehuun, vaan vapaasti saatavilla oleva suolakivi on aina tarpeen.

Heinän valkuaispitoisuus

Valmennettavalle hevoselle muodostuu tasapainoinen ruokinta helposti, kun heinän raakavalkuaispitoisuus on tasolla 8–12 % kuiva-aineessa. Imettävälle tammalle ja varsalle saa valkuaispitoisuus olla korkeampikin jopa 15 % kuiva-aineessa, mutta valkuaisen saannin saa myös helposti täydennettyä valkuaisrehuilla kuten Racing-valkuaisrehuilla. Erityisesti siitostammojen ja kasvavien varsojen ruokinnassa on oleellista tietää heinän sisältämä valkuaispitoisuus, jotta valkuaisruokinta ja aminohappojen, erityisesti lysiinin, saanti voidaan optimoida kohdalleen. Näin voidaan varmistaa varsojen tasainen kasvu ja tammoilla valkuaisen saannin riittävyys maidontuotantoon. Valmennettaville hevosille voi tarvittaessa antaa lisävalkuaista lihasmassan ylläpitämiseen ja kasvattamiseen.

Heinän sokerit

Heinä sisältää aina sokereita, sillä kasvit käyttävät sokeria kasvuunsa. Heinään alkaa kertyä sokeria tilanteissa, jolloin se ei pääse käyttämään sitä kasvuunsa. Tyypillisesti silloin kasvua rajoittaa esimerkiksi kylmyys tai kuivuus. Hyvin myöhään korjattu heinä sisältää sokeria myös enemmän kuin juuri ennen kukintaa korjattu heinä. Myöhään korjattuun heinään alkaa tyypillisesti kerääntyä myös heikosti hevosen ruuansulatuskanavassa pilkkoutuvaa fruktaania. Korkeasokerisessa heinässä saattaa sokeripitoisuus olla reilusti yli 200 g/kg ka. Tavallisesti hyvän heinän sokerimäärät ovat alle 150 g/kg ka. Hiilihydraattiherkille hevosille ja kaviokuumeesta kärsiville tulisi syöttää heinää, jonka sokeripitoisuus on alle 100 g/kg ka. Myös heinän sokeripitoisuus selviää rehuanalyysissä. Heinän sokerimäärää voi liotamalla heinää kuumassa vedessä. Pitkäaikaisesti heinän liottaminen ei ole hyvä vaihtoehto, sillä liottamalla siitä lähtee myös muita ravintoaineita.

Säilöheinä

Säilöheinä on väriltään yleensä melko vihreää, eikä se ole kuivahkona kovin hapanta. Se sisältää samat ravintoaineet kuin käsittelemätön raaka-aine. Säilöheinän sulavuus ja valkuaispitoisuus riippuvat rehun korjuuajankohdasta, aivan kuten kuivan heinänkin. Hyvin säilynyt säilöheinä ei pölyä ja se on pilaantumatonta sekä homeetonta.

Säilöheinä sisältää usein enemmän A- ja E-vitamiineja kuin kuiva heinä. Koska säilöheinä sisältää heinää enemmän vettä, sen käyttömäärä on heinää suurempi. Rehuanalyysin teettäminen helpottaa ruokinnan toteuttamista ja tuo siihen luotettavuutta.

Säilöheinä korjataan lähellä heinäastetta. Hevosille suositeltava kuiva-ainepitoisuus on 50–75 %. Säilöheinän säilyminen perustuu hapettomiin olosuhteisiin. Siksi paalista tulee tehdä mahdollisimman tiivis ja muovikerroksia pitää olla riittävästi turvaamaan rehun säilymistä. Avatut ja muovipinnaltaan rikkoutuneet paalit tulee syöttää noin viikon sisällä.

Säilöheinän laadun suhteen kannattaa olla tarkkana. Jos rehun säilöntä epäonnistuu, se pilaantuu nopeasti syöttökelvottomaksi. Säilömiseen voi käyttää hevosten säilöheinälle tarkoitettuja säilöntäaineita, jotka varmistavat rehun laadun.

Heinäjauhopelletit

Heinä- ja ruohojauhopelletit on valmistettu kuivatusta ja jauhetusta heinästä, sinimailasesta sekä ruohosta. Pellettien valkuaispitoisuus on korkea, joten ne sopivat siitoshevosten ja varsojen ruokintaan. Pelletit täydentävät mainiosti myös korsiintunutta ja vähän valkuaista sisältävää heinää. Pelletit on turvotettava ennen ruokintaa.

Kaura

Kaura on yleisin vilja, jota Suomessa syötetään hevosille. Kauran aminohappokoostumus sopii hevoselle muita viljoja paremmin ja sen tärkkelys sulaa hevosen elimistössä viljoista parhaiten. Kaura on myös muita viljoja rasvapitoisempaa, mikä tekee siitä maittavan ja monipuolisen energianlähteen. Urheiluhevosen heinä-kauraruokinnan haittana on korkea kuitupitoisuus, mikä heikentää rehun sulavuutta ja energiapitoisuutta. Kauran energia-arvo onkin matalammpi kuin esimerkiksi vehnän. Erityisen matala energiapitoisuus on kevyessä, pienijyväisessä kaurassa. Paljon energiaa tarvitseville hevosille tulisikin syöttää suurijyväistä kauraa. Myös kauran homeettomuuden ja puhtauden suhteen on oltava tarkkana.

Laidun

Tuore laidunruoho on hevosen luonnollista rehua. Hyvä laidun on sopivaa rehua kasvaville varsoille ja imettäville tammoille. Säännöllisesti ajoon ja ratsastukseen käytetyt hevoset tarvitsevat väkirehua täydentämään laidunta. Kivennäisten ja hivenaineiden saanti on laitumella varmistettava kivennäisseoksella.

Laidunten kunnosta on hyvä huolehtia lannoituksella, rikkakasvien hävittämisellä ja laidunten säännöllisellä uudistamisella. Hevonen totutetaan laidunruohoon vähitellen ennen varsinaista laiduntamista. Vastaavasti sisäruokintaan totuttaminen on syytä aloittaa jo laitumella.

Racing-rehuseokset

Racing-rehuseokset on suunniteltu ja kehitetty Suomessa. Ne valmistetaan valvotuissa olosuhteissa, hygieenisissä prosesseissa rehutehtailla. Seoksissa käytetyt raaka-aineet on valikoitu huolella ja ne käyvät läpi tarkan laadunvarmistusprosessin. Racing-rehuseokset ovat tasalaatuisia ja niiden koostumus tunnetaan tarkasti. Täydennysrehuihin on lisätty jo valmiiksi hevosen tarvitsemat kivennäiset, hivenaineet ja vitamiinit.

Rehujen koostumus on monipuolinen ja ne sisältävät yleensä muun muassa kasviöljyä, melassileikettä ja viherjauhoa. Racing-rehujen tuoteselosteissa on ilmoitettu eri raaka-aineiden osuudet niiden suuruusjärjestyksessä.

Kypsennyksen ansiosta Racing-rehujen vilja on hevoselle poikkeuksellisen käyttökelpoista. ExCellNT-kypsennysmenetelmä merkitsee erinomaista maittavuutta ja sulavuutta, ravintoaineiden hyvää imeytymistä ja korkeaa hygieniatasoa. Myös raaka-aineiden jauhatus parantaa niiden sulavuutta.

Lämpökäsittelyn ansiosta rehut ovat maittavia, pölyttömiä sekä hygieeniseltä laadultaan moitteettomia. Myös niiden helppokäyttöisyys sekä tunnettu ravintoainekoostumus ja rehuarvo ovat varteenotettavia tekijöitä, kun arvioidaan teollisten rehujen käyttöä. Rakeistettu rehu ei myöskään lajitu, ja prosessointi suojaa rehussa olevaa rasvaa härskiintymiseltä.