Energia

Hevonen tarvitsee energiaa lihastyöhön, kasvuun, tiineyteen ja maidontuotantoon. Ympäristön lämpötila vaikuttaa osaltaan energiantarpeeseen, kylmissä olosuhteissa (pihatto talvella) hevonen tarvitsee energiaa oman kehon lämmöntuotantoon. Eniten energiantarpeeseen vaikuttavat valmennuksen kesto ja tempo sekä hevosen koko. Hevosen energiantarvetta ja rehujen energiapitoisuutta mitataan muuntokelpoisena energiana (ME), jonka yksikkö on megajoule (MJ) tai rehuyksikköinä (ry). Erilaisissa rasituksissa hevosen energiantarve ilmoitetaan yleensä sataa elopainokiloa kohti.

Hevosen pääasiallisia energianlähteitä ovat rehujen rasvat sekä hiilihydraatit (sokerit, tärkkelys ja kuitu), joiden hajoamistuotteet imeytyvät ohutsuolessa. Pieneliöt hajottavat rehun sulavat kuituaineet paksusuolessa, missä tapahtuu niiden imeytyminen.

Kovaan rasitukseen altistuva urheiluhevonen tarvitsee monipuolista energiaa, mutta energiantarpeen tyydyttäminen saattaa joskus tuottaa vaikeuksia, koska hevonen pystyy syömään rehuja vain rajallisen määrän. Tällaisessa tilanteessa energiansaantia voi lisätä kasviöljyjen käytöllä. Kasviöljyt sisältävät energiaa kolminkertaisesti viljoihin verrattuna, ja niiden sulavuus on erinomainen.

Mitä enemmän väkirehuja ruokinta sisältää, sitä säännöllisemmin, useammin ja pienemmissä erissä hevonen on ruokittava. Yksipuolinen helppoliukoisten hiilihydraattien (tärkkelys eli viljat, sokerit) käyttö energianlähteenä voi kasvattaa lihasten glykogeenivarastot liian suuriksi. Seurauksena on lihasten kipeytymistä, lihasjäykkyyttä ja jopa lannehalvaus. Rasvojen energia ei lisää glykogeenivarastoja, mutta jos hevonen saa tarpeeseensa nähden liikaa energiaa, on seurauksena ylivireys ja lihominen. Liikalihavuus on nykyisin erityisesti vähällä käytöllä olevien harrastehevosten yleinen ongelma – siksi niiden energiaruokintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota.