20.10.2016

Vihdoin - Rio!

Toopen karsina
Toopen karsina

Kohta on kuukausi siitä, kun palasin kotiin ikimuistoiselta paralympiareissulta Rio de Janeirosta! Oli shokki tulla kylmään ja aikaerokin sotki vuorokausirytmiä yllättävän kauan. Woikoski High Flow lomailee ansaitusti vielä ensi viikon - ja sitten pikku hiljaa palaa ratsun hommiin...
Lähdin Rioon tavoitteenani päästä vapaaohjelmaan, johon valittiin vain 8 ratsukkoa 25 ratsukon joukosta - onnistuin siinä. Toinen tavoitteeni oli ratsastaa yli 70 % - sekin täyttyi, kun jokainen tuomari (5 kpl), joka kilpasuorituksessa (3 kpl) näki suoritukseni yli 70 % arvoisesti. Sekin tavoite siis täyttyi. Tarkoitukseni oli tanssia se viimeinen yhteinen tanssi "Toopen" kanssa Riossa, mutta niin vain kuukaudessa asiat muuttuivat ja ulkopuolisten tahojen kehotuksesta tulen jatkamaan kisauraani vielä seuraavat vuodet - kohden Tokion paralympialaisia vuonna 2020.

Kisakylä ja favela
Kisakylä ja favela

4.9.2016 Pitkä matka Rioon alkoi Pariisin kautta. Lento-odotuksineen matkaan meni 14 tuntia. Kanssani matkasi valmentajani Janne Bergh ja avustajani Tanja Takkula. Toope ja hevosenhoitaja Sara Maattola-Lindholm olivat lentäneet Rioon Belgiasta ja olivat jo perillä meitä ennen. Saavuimme helteiseen Rion aamuun ja pääsimme lentokentällä ohi jonojen niin sanottua paralympiakaistaa käyttäen. Kisakylä oli iso ja turvallisesti vartioitu armeijan ja poliisin voimin. Talomme, ns. pohjoismainen talo oli 18-kerroksinen, jossa majoittuivat kaikki Pohjoismaat (Tanska, Norja, Islanti, Färsaaret, Ruotsi ja Suomi). Meidän "kämppä" oli 9. kerroksessa. Talon alakerrassa oli joka maalla oma "olohuone", jossa kaikkinainen info, päivän tsemppaukset ja suomalaiset kahvit nautittiin. Henki oli mitä mahtavin Suomen pienessä ja pippurisessa 25 urheilijan joukkueessa!

Parvekenäkymä
Parvekenäkymä

Kisakylä oli yllättävän kaunis; kukkia, puistoja, uima-altaita. Kokonaisuus oli toimiva ja etäisyydet kohtuulliset. Kisakylästä lähti bussikuljetus hevosalueelle 30 minuutin välein. Matka kesti 20-30 min. Tallialue oli armeijan alueella naapurinaan iso favela. Tallit olivat rinteessä ja Pohjoismaiden hevoset "ylimmässä kerroksessa". Karsina oli iso 15 m² ja käytössä pesukarsinat jne. Rehuja ja heinää sai sen mukaan, mitä oli etukäteen tilannut. Porkkanoita ja omenoita sai vapaasti. Toopella oli TosiTV auki ja luontokuvina näkyi apinaäiti poikastensa kanssa puuhunkiipeämisharjoituksineen karsinan viereisessä puussa sekä kaikenlaiset linnut. Viereisestä favelasta kuului rakettien pauketta ja kiväärien laukauksia - siis ääntä ja eksotiikkaa!

Rion kisaverkka
Kisaverkka

Hyväpohjaisia treenikenttiä oli lukuisia. Ne olivat noin 15 minuutin matkan päässä tallilta. Meidän ratsastukset oli aikataulutettu eli sen mukaan mentiin, mihin aikaan oli oma aika. Meillä oli tuuri, sillä treeniaikamme oli klo 14 jälkeen - ihan niin kuin kaikki kisasuorituksetkin ajallisesti olivat. Eli sain rauhassa tottua siihen helottavaan aurinkoon ja yli 30 asteen tuulettomaan ratsastuskeliin. Tosin kahtena kisapäivänä tuuli, joka hieman helpotti oloa, mutta jännitti alkuun hevosta.
Nautin joka hetkestä radalla. Tunnelma kisapäivinä oli huipussa - jälleen kerran saan tehdä tämän ja ratsastaa paralympialaisissa. Ei silloin voi muuta kuin olla hymy huulilla ☺. Ennen kisoja minulle annettiin uskomaton tehtävä; sain avajaisissa olla Suomen lipunkantajana. Mikä kunnia! Siitä iso kiitos Suomen joukkuejohdolle ja kilpailijoille!
Treenien jälkeen oli ihana pulahtaa kisakylässä talomme pihassa uima-altaaseen. Päivät hurahtivat aikalailla hevoskylässä, mutta ehdimme tutustua kisakylän antimiin ja käydä kannustamassa muita suomalaisiakin; ilta stadionilla todistamassa Suomen keihäänheiton hopeaa ja iltapäivä ampumasalissa, missä maailmanmestaruutta puolustava suomalainen ei tällä kertaa onnistunut pääsemään finaaliin 8 parhaan joukkoon.
Kotimatka alkoi 21.9. illalla tiedolla, että koneemme onkin 3 tuntia myöhässä jo Rion päässä. Tarkoittaen, että jatkolentomme Pariisista Suomeen on menetetty. Ei kun uutta lentoa järjestämään Rion päässä - kaikki matkatavarat, jotka jo edellisenä päivänä haettiin lentoyhtiöiden toimesta kisakylästä, löytyivät jo matkalaukkuhihnalta Helsingissä. Näin oli ne "viimeiset paralympialaiset" ohi ja haikeus painoi mieltäni...
Olin antanut miehelleni lupauksen lopettaa ratsastuksen Rion paralympialaisiin jo vuosia sitten. Nyt hän olikin ajatellut asioita toisin - ja toivoi minun jatkavan. Tämän kuukauden olen miettinyt asiaa ja peruin jo yhden Toopen myyntikoeratsastuksenkin. Paloni ei ole hiipunut ja olen päättänyt jatkaa.
Sydämellinen kiitos Hankkijalle mahtavasta matkasta kohden Rioa!
-Katja ja WOIKOSKi High Flow

Katja Karjalainen ja WOIKOSKI High Flow – Jännitystä viimeiseen asti – Rio 2016

Luulin, että pakkaaminen on jo puoliksi tehty, kun heinäkuun alussa piti ilmoittaa kaikki rehut, lisärehut+vitamiinit sekä ratsukon ja ratsuttajan tavarat painoineen ja tietoineen siitä, missä kollissa, laatikossa tai kassissa mikäkin tavara matkustaa - kaviokoukkua myöden ☺ kaikki punnittu ja mielessä asetettu laatikoihin, koska 172 kg ratsukon tavaraa emme kuitenkaan heinäkuussa pakanneet kuin kuvitteellisesti.
Nyt oli oikean pakkaamisen aika: rehuja (feed) 62 kg Suomesta alkuperäpakkauksissa ja sinetöitynä. Lisäravinteet jne (supplement) meni 12 kg alkuperäisissä avaamattomissa säkeissä/pulloissa/purnukoissa. Kaikki, mitä ei käytä, jää Brasiliaan. Ratsukon (Horse Equipment) tavaraa oli laatikkopainoineen yhteensä 172 kg, jossa mukana siis myös ratsuttajan ratsastustamineet ja mun kisavaatteet sekä liki 20 kg painava magneettiloimi. Kaikki tavarat pakkauslistoineen ja numerokoodeineen oli merkitty rehusäkkeihin ja lisäravinteisiin. Tavaroissa riitti pakkauslistat näkyvillä paikoilla. Oli kuulemma niin selkeästi laitettu, että Peden Blodstock, joka huolehtii kaikesta (hevosten lentäminen, tulliasiat, ohjeistukset todistuksiin ja verikokeisiin jne), antoi kiitosta Belgian Liegessä. Näin mulle ei tullutkaan juottoämpäristä kriisiä, jonka jouduin pakkaamaan kisakaappiin heinäkuussa ilmoitetun laatikon sijasta ☺. Yksi asia oli varmaa, jos kilomäärät olisivat heittäneet yli ilmoitetun, olisi Liegen kentälle jätetty ne, mitä olisi ollut helppo ottaa tavaroista pois - eikä oltaisi enää kysytty, mitä saa jättää. Tähän kaikkeen meni viime viikon päivät ja illat tallilla sujuvasti.
Ennen lähtöä High Flow eli Toope sai kiropraktisen hoidon, sen oma kengittäjä Matti Granvik kävi useasti tsekkaamassa, että kaikki on kunnossa - kengät , naulat hyvin ja varakengät annettu matkaan. Väisäsen Tiina kävi harva se ilta käsittelemässä hevosen lihaksistoa ja aineenvaihduntaa vyöhyketerapeuttisin keinoin ennen pitkää matkaa. Lauantaina 27.8. Katja Laine haki Toopen ja yhdessä avustajani Noora Nybergin kanssa lähtivät kohden Vuosaarta - ja sieltä Finnlinesin lautalla Travemündeen.

Ensimmäinen yö Saksassa oli lähellä Travea ja sen jälkeen auto huristeli Mendeniin Düsseldorfin lähelle, jossa Toope sai huilata 4 päivää. Noora palasi Suomeen ja puikkoihin astui Toopen Rio-groomi Sara Maattola-Lindholm. Vahdin vaihto oli 31.8., jolloin Noora antoi vielä Saralle viimeiset neuvot niin ratsutukseen kuin tavaroiden suhteen - mitkä jää Saksaan odottamaan ja mitkä lähtee Toopen "overnight"-kassissa lennolle mukaan. Hevosella on todellakin matkakassi lennolla, jossa on ruoka- ja juottoämpäri, matkaeväät, heinäverkko, loimi, jne. mitä saattaa tarvita. Jalkaansa hevonen sai putsit ja BOT-pintelit patjoineen sekä turpansa eteen pikkusilmäisen heinäverkon täynnä heinää. Lennolle ei suositella loimea, koska hevosille tulee muutoin liian kuuma - onhan niitä ruumassa yli 30 hevosta.
Toope saapui Liegen kentälle 2.9. illalla ja me jännättiin koti-Suomessa, ehtiikö uusi Health Certification Suomesta lentokuljetuksella perille, sillä Toopen mukaan lähtenyt todistus oli puutteellisesti täytetty eikä hevosella olisi ollut mahdollisuutta päästä koneeseen, jos ei täysin oikein kirjoitettua todistusta saada fyysisesti hevosen kanssa samalle lennolle. Kun tieto tästä todistusongelmasta torstai-iltana saatiin, joutui virkaeläinlääkäri iltatöihin ja perjantaina tuo uusi todistus lähti matkaan - ja ehti hevosen kanssa samalle Emirates-lentoyhtiön lennolle ☺ Kyllä me tätä jännitettiin Suomen päässä...

Sara kertoi, että tultuaan Liegen lentokenttätallille, heille osoitettiin karsina numero 1. Sara lähti etsimään karsinaa ja totesikin, että siellä seisoo jo joku hevonen ☺ Ei kun Toope narun päässä mukaan ja Pedenin ihmistä etsimään, että mitäs nyt - sai karsinassa ollut hevonen häädön ja Toope pääsi sille osoitettuun karsinaan - on tarkkaa touhua ☺. Tavarat otettiin punnitukseen ja Toope sai iltakävelynsä ja appeensa yllättävän rauhallisessa ja kodikkaassa lentokenttätallissa. Sara pääsi hotelliin nukkumaan ja lento oli 3.9. Toope sai samaan "konttiin" kaverikseen Irlantia edustavan hevosen ja ruunat tulivat heti hyvin juttuun. Hevosia koneeseen otettiin 36 ja ihmisiä 11, joista osa eläinlääkäreitä. Sara lensi mukana. Lentomatka kesti 11,5 tuntia, mutta Suomesta tulleelle hevoselle se on ajallisesti murto-osa, mitä se matkaa laivassa Suomesta Saksaan; pelkkä lauttamatka kestää 28 tuntia satamaodotuksineen.
Ei voi kun toivoa, että kaikki menee Saralla ja Toopella hyvin - ja kohta Riossa tavataan! Itse lennän Pariisin kautta valmentaja Janne Berghin ja avustajani Tanja Takkulan kanssa, joka onkin ollut kaikki nämä kolmet paralympialaiset mukanani. Mun jännityksen kohteena oli kaikki papereihin, tulliasioihin liittyvä sekä verikokeiden perille saaminen Saksaan ajallaan ja niiden analysoinnin onnistuminen pitkän matkan vuoksi (säilytyslämpötila matkalla), onnistuivat, joten nyt ei ole enää huolia eikä jännitystä...
Lupaan tehdä parhaimpani: ratsukoita on Riossa yhteensä 76 ja mun ryhmäsä peräti 27. Tiedossa kunnon kilpailut ☺ Muihin ryhmiin ei juuri osallistujia sitten jääkään ☺ . Maapaikan saaneet maat saavat itse valita, minkä ryhmän ratsastajat valitsevat mukaan. Ryhmiä on kaiken kaikkiaan 5. Tällä kertaa luovutuspaikkoja maille tuli ennätysmäärä, mutta itse olen iloinen siitä, että ratsastin tuon maapaikan Suomelle itse, joten se annettiin automaattisesti mulle ja Toopelle. Suomella oli toinenkin paikka, joka tuli luovutuksen kautta, mutta se jää nyt valitettavasti käyttämättä ratsastajan loukattua itsensä.
-Katja tiimeineen

Katja Karjalainen ja WOIKOSKI High Flow – Kohti Rioa

Yhteenvetoa vuodesta 2015

Katja Karjalainen ja WOIKOSKI High Flow
Eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen.

Syksyn 2015 reissuilua

Lähdin reissuun 25.10 hevosenhoitajani ja avustajani kanssa Lontooseen hienosti aivan uudella Finnairin Airbus A350-koneella. Lontoosta oli reilu tunnin ajomatka hevosten luokse - "väärällä kaistalla”. :D Hevoset olivat saaneet nauttia Englannissa yli kuukauden sangen kuivasta, aurinkoisesta ja lämpöisestä kelistä, mikä Toopesta on ihanaa - se rakastaa lämmintä. Treenit kahden päivän aikana Emilen luona menivät hienosti ja saimme tutustua myös lähikylään, jossa edelleen asuttiin 1500-luvun taloissa. Paikka on lähellä Oxfordia, joten TV-sarja Morsekin on tuossa kylässä osittain kuvattu.

Siirryimme kisapaikalle Slaptoniin, pieneen kylään Oxfordista takaisin Lontoon suuntaan. Siellä oli hienot puitteet ihmisille - ravintolat, kahviot, lämmitetty kisamaneesi jne, mutta hevoset asuivat väliaikaiskarsinoissa paljaalla maalla, johon oli laitettu olkikuivitus. Sadepäivinä vesi ylsikin sitten hevosta jo "sääreen". Kisaajia oli nopeasti laskettuna 60. Enimmäkseen he olivat englantilaisia, mutta mukana oli myös rankingpisteiden kerääjiä Irlannista, Hollannista, Ranskasta, Belgiasta, Singaporesta, USA:n Neitsytsaarilta, Japanista, Taiwanilta, Hong Kongista, Saudi-Arabiasta ja Uudesta Seelannista. Niin ja tietenkin me kaksi Suomesta: Katja Karjalainen - Woikoski High Flow ja Kaisla Osara - Kom Furiko.

Ensimmäinen kilpailu ja jännityksen kohde onkin eläinlääkärien suorittama tarkastus (Vet. Inspection), jolloin hevoset juoksutetaan eläinlääkärien silmien alla tietyn matkan ravia ja kaarros käynnissä. Tässä paljastuu ontumiset ja muut liike-epäpuhtaudet. Jos tällaista on, laitetaan hevonen ns. holding boxiin ja tilanne arvioidaan seuraavana aamuna uudelleen. Riski on, että hevonen ei läpäise tällöinkään, ja kalliiksi tullut kisareissu olikin siinä. Onneksi tällaista tilannetta ei suomalaisten hevosten kohdalla ollut, mutta muutama muu sai olla tarkkailussa holding boxissa.

Samassa tilaisuudessa tarkistetaan, että hevosen kilpailupassi on juuri kyseisen hevosen oma - eli sirumerkki hevosen kaulassa vastaa passissa olevaa sirumerkintää ja passin piirros hevosen merkkejä. Myös rokotukset täytyy olla ajanmukaiset ja voimassa – ne tarkastetaan tässä samalla.

Ensimmäisen kilpailupäivän joukkueohjelma (Team Test) meni hyvin - se oli ehkä kaikkein rennoin ja tasaisin suoritus hevoselta. Siitä kiitoksena tulos 69.420%, kun tavoitteenani oli 70%, josta pikkuisen jäätiin. Hevonen ei ollut millänsäkään treenimaneesissa, jossa oli aikamoinen vilske. Kisamaneesissahan se onkin sitten ihan yksin ilman hevoskaveria yleisön ja tuomareiden edessä valkoisten kouluaitojen rajaamalla alueella, jota ympäröivät kukkakoristeet. Näitä saattaa moni hevonen katsella, kuten myös tuomaripöytien pöytäliinoja, mutta Toope ei näistä välittänyt. Siinä huomaa sen kokeneisuuden kisa-areenoilla.

Toisen päivän henkilökohtainen ohjelma meni hiukan alemmin pistein tuoden tulokset 68.989% eri tuomaristolta. Suorituksessa oli hieman ratsastajan huolimattomuutta(kin), joten tulos oli varmastikin oikea. Samaa prosenttitasoa jatkoimme vapaaohjelmassa musiikilla, johon olisin itse kaivannut hieman aktiivisempaa askellusta, mutta en uskaltanut raipalla pyytää, koska siitä hevonen ylireagoi - ja potkaisee, joka suuri virhe ja tiputtaa pisteitä olisi alas. Joten menimme sillä vauhdilla, mikä oli -  musiikin tahdissa kuitenkin.

Nämä aiheutuvat siitä, ettemme vielä tunne hevosen kanssa toisiamme - mitä voin pyytää kesken ratasuorituksen niin, että tiedän, miten hevonen reagoi ja saan se reagoimaan oikein eikä takajalalla potkaisemalla. Yhteistyön hiominen saumattomaksi onkin talven haaste ja eräs harjoittelun tavoitteista; rakennamme luottamusta molemmin puolin ja yhteistä ymmärrystä merkkikieleen. Toki parannamme käynnin laatua, hevosen kantovoimaa, ylvästä rentoa ryhtiä jne.

Kisat oli hyvin järjestetty pientä tuomaristosotkua lukuun ottamatta, minkä vuoksi osa ratsastajista joutui ratsastamaan joukkueohjelmansa uudelleen. Siinä joukossa oli myös suomalainen Kaisla, mutta hän sai uusinnassa paremman tuloksen  - lucky her.

Kotiin tulimme turvallisesti ja Toope keikkuu vielä Itämeren laineilla takana Englanti, Ranska, Hollanti ja Saksan Travemünde, josta ylitys Helsinkiin alkoi 4.11 klo 03.00 yöllä. Laivamatka kestää 28 tuntia. Toivottavasti poika on kunnossa eikä kuljetuskuumetta tms. sairautta pääse pitkästä kuljetuksesta syntymään.

Nyt saa Toope asettautua takaisin suomalaiseen tallimenoon tuttuine heinineen ja omine rehuineen. Treenit alkavat ensi viikolla ja odotamme, vieläkö pitää jonnekin lähteä Ranking-pisteiden keruuseen. Aika loppuu tammikuun lopussa. Olen tällä hetkellä 3. eurooppalainen yksilöratsastaja listalla, josta poissuljetaan niiden maiden ratsastajat, joilla on joukkuemaapaikka. Suomi ei joukkuepaikkaa tule saamaan. Eurooppa saa automaattisesti kaksi yksilöpaikkaa ja muutama saattaa tulla muilla järjestelyillä. Rankingtilanne elää koko ajan tammikuun loppuun saakka - suuntaan jos toiseen.

Terveisin
Katja ja Toope

WOIKOSKI High Flow

Ensimmäiset maailmanmatkat yhdessä

Hyvin vähällä treenillä lähdimme huhtikuussa Suomen Ratsastajainliiton ja Suomen Paralympiakomitean toiveesta kuitenkin ulkomaan kiertueelle - kisaten Belgiassa, Saksassa, Hollannissa ja Tanskassa huhti-kesäkuun aikana. Tanskassa oli PM-kilpailut ja tuomisina 2 PM-hopeaa.

Palasimme kotiin liki kolmen kuukauden reissulta heinäkuun alussa. Olimme pitäneet kotipaikkana pohjoishollantilaista kylää Exloota, johon aina kisoista palasimme. Se oli meidän kesäkoti. Kisat menivät hyvin ajatellen, että yhteistyötä oli kestänyt vain muutaman viikon ennen reissuun lähtöä ja hevonen on hyvin erityyppinen kuin mikään edellisistä hevosistani, jotka keskenään olivat kuin jatke edelliselle. :D Toope on hyvin herkkä kaikessa ja reagoi kaikkeen hieman yli-innokkaasti ja äkkinäisesti - niin ratsastajan apuihin kuin ulkoisiin ärsykkeisiin esim. ääniin. Silloin olemme kiidelleet pitkin kenttää, mutta onneksi selässä pysyen. :D

Heinä-elokuun saimme harjoitella Suomessa valmentajani Riitta Holopaisen opissa, syyskuussa pakkasimme jälleen ja Toope lähti kohden Ranskan Deauvillea EM-kisoihin. Kirjoitan tätä marraskuussa ja Toope on vieläkin samaisella reissulla; tulee kotiin huomenna ja lähtömaa oli tällä kertaa Ranskan sijaan Englanti.

Ranskan EM-kilpailut eivät olleet menestys, johon varmaan vaikutti myös se, että jouduin vaihtamaan ryhmää Tanskan PM-kisojen jälkeen uudelleenluokituksen vuoksi, jonka määräsi Kansainvälinen Ratsastajanliitto (FEI). Luokitukseni ns. laski, eli jouduin ryhmään, jossa kaikki liikekuviot esitetään käynnissä heikentyneen tasapainoni vuoksi (kuulemma). Tämä on haasteellista myös hevoselle, joka on pitkälle koulutettu ja osaa kaiken laukanvaihdoista passageen ja piaffen alkuun - eli vaativiin liikkeisiin asti. Siinä onkin meille opettelua, vaikka hassulta tuntuukin, etteikö vaikeita asioita osaava hevonen osaa kelvollisesti kävellä.
Käynti on hevosen vaikein askellaji ja sitä pitää mennä minuuttitolkussa samanlaisessa muodossa, yhtä pitkillä askelilla ja tahdissa ja ns. läpi kropan eli hevonen työntää liikkeen takajaloista eteen. Kuitenkin hevosen ryhdin tulee olla tasainen ja korkea. Käynnin pitää olla myös selkeää nelitahtista, jossa on selvä yliastunta. Nämä ovat onneksi jo luontaisesti Toopen liikkeessä olemassa.

Syyskuun Ranskan kisoissa pääsin ainoana neljästä suomalaisesta ratsukosta kuitenkin esittämään vapaaohjelman eli ns. kür-radan musiikilla. Tähän otettiin ryhmäni 18 ratsukosta seitsemän parasta - ja olin siinä joukossa mukana. Olin loppujen lopuksi kuudes.

Minä lensin EM-kisoista Suomeen töihin syyskuun lopulla, mutta hevonen jatkoi matkaansa matkaseuralaisenaan "Hantti" -ruuna (Kom Furiko). Muut Suomen joukkueen hevoset palasivat Suomeen. Toope ja Hantti matkasivat Englannin Milton-Under-Wychwoodiin suomalaisten kouluratsastajien valmentaja Emile Faurien luokse hoitajanaan Hantin omistajaperheen tytär Pinja. Toopea ratsasti mm. suomalainen olympiaratsastaja Emma Kanerva minun ollessa vielä Suomessa.

Terveisin
Katja ja Toope

WOIKOSKI High Flow

Uusi kumppani – WOIKOSKI High Flow

Ihanainen WOIKOSKI Double U eli "Juuso" loukkasi jalkansa alkuvuodesta ja olin selkä seinää vasten, lopetanko ratsastusurani ja Rion Paralympialaiset jäisivät näin ollen vain haaveeksi.

Kun Sari Palmberg ilmoitti Oy Woikoski Ab:n omistaman WOIKOSKI Double U:n loukkaantumisesta, soitin vielä samana päivänä maajoukkuevalmentaja Janne Berghille ja ilmoitin lopettavani tämän tähän... Ei kuulemma sopinut alkuunkaan moinen ehdotus, ja Janne kertoi, että hänen valmennettavansa myy isoa saksalaista rautiasta ruunaa, joka on sangen hyvätapainen ja upealiikkeinen. Lupasin käydä kokeilemassa.
12-vuotias hannover-ruuna Dr Doolittle (Duntroon - Grand Cru) odotti minua Ruskeasuon maneesissa helmikuun alussa, kun sen ensi kertaa näin. Kömmin selkään - ja siitä se "Toopen" kanssa ura kohti Rioa lähti. Onneksi en tuossa vaiheessa vielä tiennyt niistä mutkista, mitä matkallamme olisi, mutta alkumutkia selvisi pian. :D

"Toope"-ruuna ei helmikuussa läpäissyt eläinlääkärin ns. ostotarkastusta ja omistaja oli ihmeissään. Sovimme, että hevonen tulee kuitenkin minulle kokeiluun maaliskuun alusta ja katsomme, mihin lievä epäpuhtaus johtaa. Se vei 3 viikon sairaslomalle ja syyksi paljastui kaviopaise, joka onneksi on korjaantuva asia. Hoidimme kuitenkin hevosen paperi- ja rokotusasiat kuntoon FEI:n määräysten mukaisesti valmiiksi. Tässä yhteydessä hevonen sai kisanimekseen WOIKOSKI High Flow.

Terveisin
Katja ja Toope

Racing opas

Löydä oikea tuote
Yritys
Parasta ruokaa hevosellesi
Progut